12. touko, 2016

Muistoja Karpaateilta osa 13. Traktori tuli taloon

 

Ensimmäinen kosketukseni Zetoriin oli Rantasen Yrjön Superi. Käyntiääni oli kuin missä tahansa sen ajan traktorissa. Toisin kuin 25.ssa, Super Zetorissa on nelisylinterinen rivimoottori. Jostain syystä kylän isännät eivät Yrjön menopeliä korkealle noteeranneet. Silläkin kylän maidot kuitenkin meijerille saatiin menemään.

 

Syntymäkotiini ostettiin Fordson Dexta, se punasäleikköinen, Kärjeltä Kankaanpäästä.

Sodan aikana autokomppaniassa ollut Vatusen Reino oli isällä masinistina mukana varmistamassa, että ostos oli kunnollinen. Kaupassa mukana tuli kipittömät, viljalaidalliset peräkärryt. Täysin uusi aika oli koittanut. Taru-hevonen jäi toimettomaksi.

 

Hevosen vanhemmat olivat ostaneet naapurista. Hevonen oli täysi kahjo tuotaessa. Naapurin rengit Tommi ja Reijo olivat ”prissanneet” hevosen kahjuksi.

Määrätietoisesti ja rauhallisesti isä varsin nopeasti sai hevosesta mallikelpoisen. Yksi ihmeistä, jota jaksan vieläkin ällistellä.

Isä ei traktotin tullessa voinut hevostaan teuraaksi laittaa. Hevonen sai ruokaa entiseeen malliin.

Setämies lainasi isältä hevosta parikynnölle Aitainnevan suomaalle. Kynnöllä Taru oli ojanpuolella ja jossain vaiheessa luiskahti isoon kapeaan sarkaojaan, eikä sieltä ylös päässyt. Pellolta tuotiin sitten kotiin tietoa, että hevonen on ojassa ”tulkaa äkkiä”

Isä ei ollut kotona, joten äiti pyöräili Aitainnevalle. Hevonen tunnisti tutun hahmon, hirnahti ja nousi kuin nousikin rapakosta ylös pellolle. Koettelemus oli kuitenkin toimettomana olleelle hevoselle niin kova, että se putosi siinä maahan. Muutama hengenveto ja hevonen oli kuollut. Hauta kaivettiin siihen pellolle. Hevosaika päättyi lopullisesti.

 

Niin, Fordsonilla koko veljeskaarti opetteli traktorilla ajoa ja työntekoa. Ei siitä pahaa traumaa jäänyt, kun sellainen piti itsellekin hankkia.