29. helmi, 2016

Muistoja Karpaateilta osa 12. Klopit tekee viiniä

 

 

 

Sain koulussa kavereilta viininteko ohjeen. Kuulemma tulisi hyvää. Ohjeessa oli, että perunoita piti palelluttaa, vettä ja sokeria. Oli syksyaika ja ajettelin jalostaa tuota viinireseptiä. Vatusen Aunelta kysyttiin saisiko sokerijuurikaskasasta ottaa pari juurikasta, kun tykkäsimme niitä maistella.

Parannetulla ohjeella valmistimme nuoremman veljen kanssa taidokkaan viinipaneen. Kaksi sokerijuurikasta, paleltuneita perunoita ja kilo sokeria höystettynä hiivaklimpillä.Viiden litran kannuun mahtui vettäkin vielä 2-2,5 litraa. Viini käydä hörskytti pari viikkoa tiiliskivet kantta paikallaan pitäen vanhan tuvan ullakolla.Viiniä maistettuamme totesimme sen olevan hieman kaukana odotetusta smurffilimunaatin mausta. 

Eräänä iltana naapurin hieman koheli poikamies Reijo tuli pelaamaan korttia kanssamme vinttikamariin. Saimme välittömästi hienon ajatuksen ja kysyimme häneltä, että maistuisiko vastavalmistunut laadukas kotiviini ? Se oli melkein kuin syömään olisi käskenyt. Puolentoista litraa katosi tuulensuojaan ripeästi. Kämmenselällä hieman suuta pyyhkien. 

Kortinpeluu loppui kuitenkin lyhyeen. Reijolle tuli yllättäen ”kotomures”. Vatsa möyryten hän lähti siksakkia tehden taluttamaan polkupyörää kotiinpäin. Parin päivän kuluttua, kun odottelimme aamusella kouluautoa Reijo pyöräili kalpeana kuin haamu ohitsemme. Huikkasi ohimennen olleensa pari päivää hieman hepulissa kunnossa.

Totesimme keskenämme, että viininteko-ohje taisi sittenkin olla puutteellinen... kun se makukin oli niin kummallinen.