21. kesä, 2012

Keskikesän aikaan

Olemme jälleen kesän kauneimman ajan kynnyksellä. Juhannus on suomalaisille ihan oma juttu, vaikkakin sitä muuallakin vietetään mm. Eestissä. Lapsuudesta on monille jäänyt perinteitä, joita sitten on hiottu oman perheen juhannustraditioihin sopivaksi. Syntymäkodissani tuotiin koivuja porraspieleen ja saatettiin niillä reunustaa ns. kesäterassikin. Savusauna kuului perinteeseen, tosin se oli muutenkin lapsuuteni ainut sauna. Siitä varmaan intohimoni siihen on jäänytkin. Tuore vihta tietysti täytyi olla. Sen tekemisessä isäni olikin mestari. Tuuhea, pallomainen, sopivan napakka. Ei mikään metrinen ruoska, josta vieruskaverikin olisi saanut osansa. Itselleni ei vihdantekotaitoa ole jäänyt. Tai kyllä sen muuten, mutta siteen vääntäminen ei minulta onnistu. Pitäisi mennä jonkun tekijän oppiin. Keskikesän juhla on ystävien ja perheen parissa vietettävä juhla. Nuoremmat tietysti ovat erilaisilla festareilla ikäistensä joukossa. Hyvää Juhannusta !