23. helmi, 2016

Muistoja Karpaateilta osa 11. Puurilan Paavo

 

 

 

 

”Puuripaavo” oli entinen kivityömies ja ”nokikolari”. Kivitöissä hän oli menettänyt toisen silmänsä. Tilalle ei ollut laitettu lasisilmää. Luomien välistä pilkotti vain punaista. Silmälaseista Paavo oli tuon linssin noettanut.

Paavo asui leikkimökissä, jonka hän oli eristänyt talviasuttavaksi. Oli pieni tuulikaappi, oikealla puolella mökissä puuhella ja pieni kaappi. Keskellä kuja, jonka päässä pöytä ja vasemmalla puolella penkkisänky. Mökki sijaitsi kuusikossa, jonne johti polku. Pimeään aikaan polun päässä valon kajastus osoitti Paavon olevan kotona. Valo tuli kynttilästä, jolla mökkiä valaistiin.

Saunana toimi pakettiauton koppi. Hän oli notkea ja laihahko mies, joten suihkuna toimi iso saavi, jossa hän istualtaan kylpi.

 

Useasti Paavo otti mittavan matokuurin ja puheli itsekseen. Kännipäissään hän myös helposti kutitteli kavereitaan kauhavalaisella. Edellä mainitun perusteella oli hyvin ilmiselvää, ettei vanhempamme suositelleen siellä kloppien kyläilevän.

Kävin Paavolla useasti, vaihdoimme lukemiamme lännenkirjoja. Heikkilän Jussilta sain uutta luettavaa, jota sitten kierrätin. Paavo korjasi katkenneet sukseni. Koskaan hän ei tarjonnut mitään klopeille sopimatonta nautittavaa. Jos ei huomioon ota työmiehestä tullutta savua, jota mökissä tuli hengiteltyä.

 

Seitsemänkymmentä luvulla Marttilan Tyyne täytti pyöreitä vuosia. Paavokin oli ollut juhlimassa ja ryytynyt takaisin tullessaan vesiojaan. Siinä heti Rantasen jälkeen. Nostin Paavon ojasta tielle. Humalatilastaan johtuen, hän ei tunnistanut minua. Käsi haroikin kauhavalaista, jota hän huonolla menstyksellä yritti minun kylkeen tarjota. Otin puukon pois ja lykkäsin tuppeen. Paavon heitin ristiotteella selkääni ja lähdin juoksujalkaa viemään kotiin päin. Laitoin väsyneen juhlijan sänkyyn ja kauhavalaisen löin porraspään pölkkyyn pystyyn.

 

Sain myöhemmin Paavolta 50 markkaa avustani. Vatusen Reino oli kertonut katselleensa, miten poika juoksujalkaa nousi mäkeä taakkansa kanssa. Sen miksi puukko oli porraspään pölkyssä pystyssä, jätin kysyttäessä kuitenkin ikuiseksi arvoitukseksi.