25. tammi, 2016

Nummijärven taistelu

 

 

Nummijärven taistelu käytiin Suomen sodassa 28 elokuuta 1808 Kauhajoen Nummijärvellä. Venäjä keskitti sinne 1500 miehen vahvuisen osaston. Oli otettu opiksi keväällä Karvian Kanttinkylässä saadusta selkäsaunasta (kts. blogini 25.6.2014 Kyrö- Skantz )

Suomen joukot 1200 miestä koostuivat pääosin pohjanmaalaisista. Porin prikaatista oli täydennystä. Ruotsalainen Carl von Otter johti suomalaisia. Vaikuttaa näin jälkeenpäin kummalliselta ratkaisulta, vaikka ruotsin vallan alla oltiinkin.

Suomalaiset voittivat tämän taistelun, mutta vasta nyt on löytynyt ratkaisevaa tietoa, joka johti tuohon menestykseen. Tämä arvokas dokumentti löytyi Mäki-Kanttin ullakolta, läheltä Kyrö-Skantzia.

Ensimmäisenä A.Aallontie julkaisee taistelun lopullisen kulun aidon historian valossa. 

Latva-Panulan isäntä (kapteeni pohjanmaan joukoissa) oli lähettänyt kuriirin viemään viestiä Karvian Kanttinkylän voitokkaalle, talonpojista koostuvalle korpisoturiryhmälle. Viesti oli, että voisivatko Kanttilaiset tulla kaakonsuunnalta vihollisen selustaan aiheuttamaan mahdollisimman suurta hämminkiä ja sekasortoa. Sarankylässäkin olisi ollut lähempänä miehiä, mutta he olivat paremminkin haitarinsoittajia ja kopantekijöitä.

 

Yön pimeydessä Kanttinkylän miehet saapuivatkin Nummijärven maisemiin. Taistelu oli juuri käännekohdassa. Venäläisten miesylivoima ja suomalaisten huono sodanjohto olivat kääntämässä taistelua pohjanmaalaisten tappioksi. Kanttilaiset ryhmittyivät suon reunaan, ennen Nummikangasta, jossa kiivas taistelu oli käynnissä. Karvialainen perinnesoitin ”kontorumpu” otettiin jälleen käyttöön. Mukana oli kymmenkunta rumpua. Rumpuja soitettiin syysyön pimeydessä. Venäläisten joukoissa oli miehiä, jotka muistivat tuon karmean äänen keväältä. Perimätieto venäjältä kertoo, että maitokin oli rumpujen äänestä hapantunut nahkaleileissä. Venäläiset pelästyivät ja menivät sekasortoon. Pilaantuneesta hapankaalista ärsyyntyneet vatsat reagoivat omalla tavallaan. Näin pohjanmaalaiset saivat yliotteen ja venäläisten rippeet pakenivat kuka minnekkin.

Vahvistamattoman tiedon mukaan, ne jotka olivat olleet aiemmin Kanttilaisia vastaan sotimassa pakenivat Uralille saakka. Sen lännemmäksi he eivät elinaikanaan enään suostuneet tulemaan. Jatkuvat painajaiset tuosta rumpujen yöstä, vaivasivat heitä koko lopun elämää.

JK. Dokumenttilöytö on niin uusi, ettei Wikipedia ja historiankirjoitus vielä tunne sitä. Yksinoikeudella Aallontien lukijat pääsivät historian aitiopaikalle.