4. tammi, 2016

Muistoja Karpaateilta osa 10. Joulu

Suurperheessä elettiin niukasti,  siksi joulu oli aina odotettu juhla. Oli jouluruokaa ja leivonnaisia joihin ei muutoin oltu niin totuttu. Joulukuusia veljekset haeskeli niin, että niitä oli rivissä tuvan seinustalla. Eivät kelvanneet isälle, jolla oli oma makunsa. Samanlaisia piirteitä olen huomannut myöhemmin eräissä muissakin.

Joulupukkikin vieraili. Yhtenä vuonna naapurin Reijo oli pukkina. Pukki oli nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta. Kovalla rähinällä tupaan ja joulukuusikin oli vaaravyöhykkeessä. Tämän seurauksena isä joutui äidin kanssa kehityskeskusteluun pukkihankinnastaan. Viisaana miehenä hän otti rakentavan palautteen huomioon. Seuraavina vuosina pukki sattuikin käymään aina silloin, kun isä oli käymässä Fannilla ja Konstulla.

Jonain vuonna äijäkööri oli jouluviikolla metsätöissä. Ilmeisesti äiti  passitti meidät pois tieltä sekaamasta. Isä kaatoi haapapuun, jossa oli oravan kolo. Orava loikkasi ulos kolosta  ja vikkelästi takaisin. Suuaukon ympärille laitettiin kaulahuivi ja kolopuusta otettiin puolentoista metrin pölli. Pölli oravan kera tuotiin kotiin ja laitettiin kuusen juurelle. Orava vietti joulunsa tuvan lämmössä. Öiseen aikaan se seikkaili pirtissä tai istuskeli kuusen latvuksessa. Joulun jälkeen orava pönttöineen vietiin kotimetsäänsä. Pönttö ripustettiin  korkealle puuhun. Tuon tapauksen jälkeen koiramme Luffe tuijotti aina jouluisin kuusta tyvestä latvaan saakka