16. joulu, 2015

Ennen juhlaa

Aamutuimaan pimeässä, muun liikenteen joukossa ajellessani alkoi peruutuspeilistä näkyä sinistä vilkkuvaa valoa. Mukaan tuli myös sireenien ääni. Vaistomaisesti otin ajoradan oikeaan laitaan, jotta ambulanssille jäi riittävästi ohitustilaa. Suoran päässä valot katosivat horisonttiin. Mietin, ”kenenkähän joulukiireet helpottivat, toivoa sopii, ettei pysyvästi”

 

Kauppa saa markkinoinnillaan luotua tarpeita, hittejä, joita kannetaan selkä vääränä pukinkonttiin. Somen aikaan lapsetkin osaavat vaatia näitä hintaviakin härpäkkeitä. Pakko ostaa, ei meidän lapset voi olla huonompia jne. Kilpajuoksu on kovaa. Visa vinkuu, maksetaan kun jaksetaan. Arki tulee kuitenkin eteen ja maksut on maksettava.

Oma lukunsa on siivoaminen ja leipominen. Miksi siivota kaikki kaapit juuri jouluksi ? Asuuko siellä joku ? Mistä sitten löytää sen joulumielen, kun takki on valmiiksi tyhjänä

Tässä materian ja hektisen kiireen elämässä joulun perimmäinen tarkoituskin on hämärtynyt. Kuinka monasti oikeasti mietimme, miksi joulua vietetään ? Miksi kuusessa on kynttilät ja latvassa iso tähti ?

 

Joulu on perheen/perheiden juhlaa. Yhdessä oloa, yhdessä tekemistä. Perinteitä, hyvää ruokaa. Toivoa sopii, että säästäisimme voimia juuri tuohon olennaiseen.