7. joulu, 2015

Muistoja Karpaateilta osa 9. Saunamajuri ja leipäsade

Ollessani toisella kymmenellä sain ylennyksen "saunamajuriksi". Tämä tarkoitti sitä, että lauantaisin tehtäviini kuului savusaunan lämmittäminen. Se oli vaativa tehtävä, josta harvoin kiiteltiin. Kiuasta piti vahtia. Palomuureja ei ollut. Usein nokinen kiuas syttyi liekkeihin ja paloi vauhdilla liekkien lyödessä kattoon. Sitä varten eteisessä oli pelti, joka laitettiin silloin kiukaalle, ettei katto syttynyt tuleen. Sauna ei palanut koskaan. Kylpemisvedet,kylmät ja lämpimät piti tuoda karjakeittiöstä tonkilla. Kesällä maitokärryllä ja talvella vesikelkalla.

Saunavieraita oli melkein jokaisena lauantaina. Vanhatpojat Jussi, Valte ja Mikko olivat vakituiset vieraat. Myöskin Maija, äidin sisko kävi silloin tällöin. Kenelläkään ei ollut omaa saunaa.

Miehet saunoivat porukalla ja me klopit siinä mukana. Jussi oli pikainen saunoja, heitti vadillisen vettä selkäänsä ja homma oli ohi. Valde peseytyi tarkasti, muttei ollut löylymiehiä. Mikko taasen oli löylymiehiä. Häneltä opin loppulöylyt, elikkä mentiin pesun jälkeen ottamaan vielä kevyet sihaukset savusaunan kiukaalta ja jatkettiin tarinointia.

Äiti laittoi saunakahvit ja katsoi omalle äijäplutuunalle puhtaat vaatteet. Useasti Mikko jäi myös yöksi. Kerran Mikon yösija oli leivinuunin takana. Vuoteen yläpuolella oli ruisleipiä vartaassa. Yöllä leipä putosi sänkyyn. Aamulla Mikko totesikin olleensa sodassa ja monenlaisessa sateessa, mutta ensimmäistä kertaa leipäsateessa.

PS. Kuvassa olen jo n. 15 vuoden ikäinen. Päättelen tuosta näyttävästä luokkasormuksesta.