2. marras, 2015

Äidin pojat ja Isän tyttäret

 

 

 

Vanha sanonta, tuli pohdittavaksi, kun hyvän ystäväni kanssa ihmeteltiin lasten kasvamista. Olin keskusteluissa enemmänkin sparraajana, johtuen siitä, että lapseni ovat jo tavallaan pesästä lentäneet. Ystävälläni vanhin lapsista on 10 v. tytär.

 

Jälkikasvua vaille jääneet ihmiset murehtivat monasti lapsettomuuttaan lopun ikäänsä. Vanhemmuuden onnesta nauttivat murehtivat lapsiaan lopun ikäänsä. Ihminen on siis luotu vaivaa varten.

 

Vanhempien ja lasten suhde on kohtuullisen helppoa, kunnes tulee murrosikä. Se muuttaa kaiken. Murrosiässä isän ja pojan suhde on huomattavasti mutkattomampaa. Tyttären kanssa isä jää auttamattomasti ulkopuoliseksi. Tietyistä asioista ei ole luontevaa puhua isän kanssa. Sekin kuitenkin on mies.

 

Mihin katoaa isän prinsessa ? Se, jolle on voinut höpistä jo unohtuneita hellittelysanoja.

Et saa enää kainaloon soffalle, eikä uninen taapertaja yöllä kierähdä viereesi. Edes vahingossa. Niitä päiviä, jolloin sanansa pitää valita, on viikossa seitsemän. Salamat sinkoilevat useasti, etenkin perheen naispuolisten kesken.

Tämä vaihe on miehelle omalla tavallaan synkkää aikaa. Jäät sivuraiteelle. Olet epätietoinen, eikä sinulla ole tähän vaivaan toimintamallia. Semminkin, kun aina olet tottunut asioihin ratkaisun löytämään.

 

Ehkä ne kuitenkin ovat niitä vanhemmuuden haastekohtia, joista jokainen yrittää parhaalla tavalla selviytyä. Vuodet kun vierivät, niin aurinko alkaa kajastaa horisontin takaa. Isäkin löytyy jälleen omalle paikalleen. Näillä kommenteillani valmistelin ystävääni kohtamaan tulevat koitokset. Josko niitä sellaisiksi voi kutsua.