24. heinä, 2015

Muistoja Karpaateilta osa 4. Elämää Kannistossa

Muistikuvani tuolta ajalta ovat vähäiset, koska olin silloin alle neljä vuotias.

Isä kävi töissä rakennus- ja tietyömailla missä niitä sitten oli tarjolla. Matka taittui IC-350 moottoripyörällä. Viikot, monasti kaksikin kerralla hän oli kokonaan poissa. Vastuu neljästä lapsesta, sekä pienen navetan elikoista oli äidin harteilla. Kyläyhteisöstä oli tuolloin myös korvaamaton apu.

Vesi tuli ja meni pirtistä, kantaen. Juomavesi haettiin Lehtorannasta. Oman kaivon vesi oli ruosteista ja huonon makuista.

 

Jostain äitini sai ostaa Huskvarna merkkisen kutomakoneen. Sillä hän hankki lisäansioita kutomalla pitäjälle ja kauemmaksikin villapaitoja. Niillä olikin kova kysyntä. Ilmesesti hinta/laatusuhde oli kohdillaan.

 

Vanhemmat veljet hääräsivät enimmäkseen "Tapiontalon" poikien kanssa. Minä olin sen verran kepuli, ettei joukkoon kelpuutettu. Kerran nämä klopit alkoivat pommittaa navetan takana ojapakassa olevaa mötiäispesää (kimalaisia). Saivat kuin saivatkin hunajakennot sieltä imeskeltäviksi. Seurailin tätä tapahtumaa turvallisesti saunan nurkalta. Kiukkuiset mötiäiset menivät ilmastointiluukusta navettaan ja pistelivät juuri poikunutta hiehoa. Näin siitä tuli potkuri. Lypsettäessä piti sittemmin aina käyttää potkunestorautoja.

 

Pienellä peltoplätillä oli myös  kasvimaa. Varikset olivat siellä vaivana. Isä ampui aittan nurkalta 16 kaliiberisella haulikolla yhden. Varis laitettiin tikun nokkaan jalasta roikkumaan, muille pelotteeksi. Sitä muistan kovasti ihmetelleeni ja päivittäin kävin katsomassa. 

 

Eräänä syksynä isä oli niittämässä kauraa Ojasen Hiljalla. Minä olin mukana. Kun päiväunien aika tuli, laittoi isä minut karheelle takkinsa sisään nukkumaan. Päiväkahvin aikaan minut piti herätellä. Iloinen yllätys oli paffilaatikossa oleva jäniksen poika, sen isä oli kaurapellosta juossut kiinni. Jänis olikin vuosia navetassa "aliona", kunnes lehmä sen potkaisi hengiltä. Poru oli kova.

 

Sauna oli pönttökiukaalla varustettu. Kepalehdin isän mukana, kun hän kävi lisäämässä puita pesään. Suuluukku oli irtoluukku, jota rautainen pönkkä piti paikallaan. Eräällä kerralla laskin käteni tuolle kuumalle luukulle, joka oli puiden lisäyksen ajan lattialla. Nopeasti pikkumiestä vietiin kaivolle ja kättä pidettiin kylmässä vesisaavissa. Ja taas porattiin. Paha palovamma ei ollut, koska siitä ei jälkiä ole jäänyt. 

Metsäpolkua pitkin kävin usein "Aholla" tätini luona. Serkkutyttö Ullaan olin kovin ihastunut.

Kovin kirkkaana nuo asiat nyt tuntuvat muistuvan. Alkaakohan äijä vanheta ? 

 

 Ps. kuvassa taaimmainen on sauna, keskellä pikku navetta ja vasemmalla aitta.