30. kesä, 2015

Muistoja Karpaateilta osa 3. Ennen muuttoa

Ennen kuin pääsimme muuttamaan oli asuntoa tietysti rempattava. Näin nykyäänkin.

Isä kävi maalailemassa ja pääsin useasti matkaan mukaan. Yksi isoimmista asioista oli päästä isän kyytiin. Kolmen kilometrin matka taitettiin IC-350 moottoripyörällä. Se oli ainoa konevoimalla toimiva kulkuneuvo.

Huoneissa oli hyvin tummat puiset katot. Alle nelivuotiaan silmissä ne näyttivät mustan pelottavilta. Liekö talon suuruuskin tehnyt vaikutuksen pojan naskaliin. Suuri edelliseen verrattuna. Edellinen asukas Signe, oli jättänyt navetan kokille (= vintille) muutaman kanan. Isän maalatessa haeskelin kanojen pesäpaikan ja ylpeänä esittelin isälle löytämiäni kananmunia.

Pihan poikki meni tie naapuriin, sinne ei uskaltanut mennä edes katsomaan. Olin kyllä nähnyt vihaisen näköisen miehen menevän sinne polkupyörällä saapashousuissaan. Hän ei tien reunassa killittävää poikaa edes vilkaissut. Myöhemmin ymmärsin, että miksi ei.

Taloon tuli pieni pintaremontti tehtyä ennen muuttoa. Myöhemmin Heikkilän Jussi oli tapetointimestarina, kunhan hallityömailtaan kerkesi.

 

 

JK. kuten lukijani muisti, Jussi tosiaan heitteli tapetit seinille. Jos tuli ryppy, viilto tapettiveitsellä,liisteriä väliin ja puoliskat kiinni. Hyvä tuli, Jussin mielestä. Äiti kyllä oli muistaakseni joskus hieman huolestuneen näköinen katsellessaan ryppyjen poistoa.