30. maalis, 2012

Tempus aurum memorias

Poikkesin työmatkalta tullessani katsomaan syntymäkotini peltoja. Siinä niitä oli viisi hehtaarin sarkaa. Pitkiä kuin nälkävuodet, ainakin kun muistelee heinän seivästystä. Tuntui kuin se ei olisi loppunut koskaan. Ainahan ne seipäälle tulivat ja latoonkin. Suomaat kasvoivat hyvin heinää ja joskus kaurasatokin onnistui. Siinä katsellessa, kuivan heinän haju tuntui sieraimissa.Fordson Dextan pakokaasu ja kiltasätkän tuoksu. Molemmat tuoksut tulivat kuorman päälle, aina kun kotiinpäin heinäkuormaa tuotiin. Ensin heiniä tuotiin kotinavetan vintille niin paljon kuin niitä mahtui. Loput ahdettiin kytölatoon, odottamaan kevät-talven noutoa. Ne noudot olisivatkin ihan oman tarinan arvoisia.