16. marras, 2014

Pimeyden Ruhtinas

Koulukiusaaminen on julkisuudessa ollut hyvin esillä. Muun muassa Duudsonit ovat käyneet kampanjoimassa kouluissa.

 

Ollessani keskikoulussa, sain itsekin maistaa tuota lääkettä. Kaksi vuotta vanhempi poika, siihen aikaan ns. hyvästä perheestä, otti minut silmätikukseen. Koulun käynti oli pelottavaa, erittäin vastenmielistä painajaista. Pakoilua välituntisin, käsiksi käymisiä jne. Siihen aikaa ei kotona tällaisista puhuttu. Eräs opettaja kertoi myöhemmin minulle huomanneensa ja yrittäneensä jopa puuttua tilanteeseen.

 

Katselin tämän "painajaiseni" valokuvia netissä ja haastattelun. Valokuvat ovat mustanpuhuvia, erittäin. Tarkoituksella. Haastattelussa hän kertoo, ettei hänellä ole yhtään ystävää. Syksy, pitkät pyhät ja pimeä ovat nyt hänen painajaisensa.

Vielä neljänkymmenen vuoden jälkeen muistikuvat palautuvat kristallinkirkkaina. Vaikka minut rauhallisena miehenä tunnetaankin, niin haluaisin kohdata hänet. Katsoisin silmästä silmään ja sanoisin " haluaisitko nyt repiä takkini kappaleiksi ?"

Ymmärrän varsin hyvin, miksi kiusaamiseen on puututtava välittömästi. Joidenkin ihmisten kohdalla voi tulla peruuttamattomia vahinkoja. On hienoa, että näistäkin asioista nykyään puhutaan.