18. maalis, 2012

Kohti valoa

Keväinen aurinko nousee yhä korkeammalle.Vesi tipahtelee räystäiltä, auringon voima sulattelee hangesta pienen pieniä puroja. Luonnon äänet ovat voimistuneet, lintujen loputon viserrys peittää ympäristön. Kevät on tulossa. Laitoin Zetorin akun lataukseen, yksi merkki sekin tulevasta.

Väistämättä mieleen nousee nuoruuden päivät maalaistalon poikana. Vilja laitettiin näihin aikoihin itämään lautaselle tms, josko siitä tällä kertaa olisi siemeneksi. Tarkkana kävimme katsomassa joko sieltä monta piikkiä nousee. Usein halla oli tehnyt tehtävänsä soisilla ja lähdepitoisilla suomailla. Harvoin viljasta oli siemeneksi, mutta kuten aina, toivossa elettiin.

Me "klopit" odotimme kevättä kovasti, mutta hieman eri syystä. Pitkän talven jälkeen muutimme aittaan. Liian aikaisin aina yritimme, mutta vanhemmat toppuuttelivat. Aittassa asuminen toi tiettyä vapautta. Sinne oli hyvä tulla hieman myöhemminkin kyläreisulta, jos oli onnistunut ensin lähtemään. Monasti kesäisinä aamuyön tunteina kotiin tultiin. Hento usva peittää maisemaa ja Alku lehmän kello kalkatti osoittaen, että lehmät olivat jo nousseet syömään laitumen vihreää ruohoa.