12. touko, 2014

Viljaa myllylle

Tapahtui kesäaikaan -76 tai -77. Tilalla, jossa olin töissä, viljat eivät riittäneet eläimille koko vuodeksi. Kevät-talven jälkeen niitä ostettiin ympäri maakuntaa. Tällä kertaa lähdimme Ikaalisten Riitialaan, järvien ja kumpareiden keskelle. Veturina oli Fordson Major vm- 56, Vilskeen etukuormaajalla varustettuna. Peräkärrynä kuorma-auton perästä tehty raskas kärry. Matkaa kertyi yhteen suuntaan arviolta 50-60 km. Ajelin menomatkan. Talon isäntä istuskeli lavalla nauttien maisemista ja lähikaupasta hankituista virvokkeista.

 

Riitialassa säkitimme ohraa joka painoi 72 kg hehtolitralta. Kotiseudulla ohra oli yleensä 60 kg.n molemmin puolin. Kuormasta tehtiin suuri kuin heinäkuorma. Se oli isännän tapa.

Takaisin tullessa isäntä ajoi kumpareisen osuuden, koska en suostunut ajamaan. Major joutuikin voimavarojensa äärirajoille.

Ylämäissä pienen puolen vaihteet olivat käytössä. Vaihteen vaihdon yhteydessä Major useasti "kuopi" hetken paikoillaan. Olin kuormassa hyppyvalmiudessa, jos yhdistelmä lähtisikin vierimään takaisin alamäkeen. Alamäessä moottori yritti jarruttaa epätoivoisesti, mutta kierrokset nousivat kuin moottorisahassa. Mäkisestä maastosta päästyämme nuorempi masinisti sai siirtyä jälleen puikkoihin.

 

Huokaisin helpotuksesta, kun kaarsin kuormalla "Varttinkosken" myllyn pihaan. Peruuttelin rauhallisesti kuormaa myllyn sisään. Kärryn ollessa viittä vaille määränpäässä, kuului melkoinen rysäys ja kärryn takaosa putosi puolitoista metriä alas. Myllysillan niskat pettivät takaosasta. Alusrakenteet eivät kestäneet kuormamme painoa. Mylly oli rakennettu osittain kosken rantapengereeseen, joten siitä tuo pudotus.

Kuorman tyhjennyksen jälkeen kärryt nousivat perävedolla kauniisti ylös.

Jälkeenpäin miettien selvää on, että nuorella masinistilla oli jälleen kerran enemmän kuin tuuria. Jos niskat olisivat pettäneet molemmista päistä tai etupäästä, niin Major olisi pudonnut myös. Todennäköisesti traktori olisi pyörähtänyt myös ympäri. Seurauksia ei voine kuin arvailla.