6. touko, 2014

Uimamaisteri

Lukijaani kiinnosti, olenko hankkinut uimamaisterin paperit ? ;-)

Itse myönsin välttävät paperit itselleni joskus -70 luvulla. Nuoremman veljeni kanssa olimme kuin paita ja peppu. Johtuen siitä, että meillä oli pienin ikäero. Kaksi vuotta.

Leluja oli vähän, joten harrastuksia piti hankkia itse. Puupyssyt, kaaripyssyt ja majan teko tulivat tutuiksi. Tekemistä sinänsä oli kyllä, siitä isä piti huolen. Jos ei muuta keksinyt, niin laittoi klopit haravoimaan pihaa.

Maisterin papereihin.... Kesällä, kun töiltä ehdimme oli huvina mennä "Varttinkosken" alapäähän. Siihen kohtaan, kun koski loppuu ja laskee kuohuvana virtana Koriallekentälle. Siksi nimitettiin suurta suvantoa johon koski rauhoittuu.

Sukeltelimme virtaan ja annoimme sen viedä pitkälle suvantoon.  Olin itse uinut rannalla ja seurasin kun veljeni sukelsi. Aikaa kului, eikä häntä näkynyt. Yhtäkkiä käsi nousi ja laski. Tuolloin uin lujempaa kuin koskaan. Sain veljeni kiinni ja pintaan. Ongelmia meinasi tulla, kun hän paniikissa yritti painaa minut veden alle. Kainalossa, toisella kädellä uiden raahasin veljeni matalikolle.

Hän oli yrittänyt sukeltamisen pituus ennätystä, mutta voimat tyrehtyivät. Veljesten kesken kun oli aina pieni kisa käynnissä. Loppu jälleen kerran hyvin.