9. helmi, 2014

Vuodet kuluvat

Ajan kulun huomaa parhaiten lapsista. Tarkemmin sanoen niiden kasvusta ja siitä kun pyrkivät eroon vanhemmistaan. Niinhän se täytyy ollakkin. Onnittelin tuossa veljeni vanhinta poikaa syntymäpäivän johdosta. Silloin kun hän syntyi olin suorittamassa varusmiespalvelustani. Nyt poika on aikuinen mies ja perheellinen. Hänellä on kerrottu olevan yhteneväisyyksiä setämiehensä kanssa. Johtuen siitä, että nuorella miehellä kaiketi on ollut pilkettä silmäkulmassa. Äitinsä oli niin kommentoinut.

Tänään karhentelin rinnetietäni Fordsonin ja perälevyn voimalla. Ohut jää oli jo haperoa.

Näyttäisi siltä, että leuto sää jatkuu. Luntakaan ei ole tiedossa, joten ensi viikonloppuna voisi vaikka metsähommiin piipahtaa.