26. joulu, 2013

Sauna tarina

Astun korpimökin ovesta ulos, raikkaan kosteaan ilmaan. Lumeton maisema on käsinkosketeltavan pimeää. Vain myrskylyhdyt valaisevat kapeaa saunalle johtavaa polkua. Rauhallisesti astelen kohti saunaa, ympäristö on täysin hiljainen. Nousen lauteille, totuttelen ensin saunan lämpimään. Myrskylyhty ikkunan takaa luo heikon valon kajon. Ainoat äänet ovat liekkien lepatus palavista puista ja kiukaan naksahtelu silloin tällöin. Ensimmäiset varovaiset löylyt. Vihdanhautoma vettä hieman kiukaan reunalla olevan ilmaputken juureen. Kuin kesähelteen jälkeisen ukkoskuuron, koivun tuoksu leviää saunaan. Tasaisen rauhallisesti leviävä lämpö valtaa saunan.Lämmitys on onnistunut ! Ei tullut löyly piiskana selkään. Rauhallisen löylyttelyn jälkeen on vihtomisen aika. Kevyt huuhtelu ja vilvoittelemaan ulos. Nyt kuulen tuulen huminan puiden latvuksissa. Saunan takana olevassta välikaivosta kuuluu veden lirinä. Se juoksee yli, pohjavedet ovat korkealla. Ja jälleen saunaan. Lopuksi otan ns. loppulöylyt. Heitän kiukaan metallisen hormin juureen "napollisen". Kuin ruoska tulee selkään, pää painuu polviin. Eväkään ei värähdä, täytyy odottaa löylyn hengen poistumista, sitten pääsee pesulle.