23. heinä, 2013

Vaara ohi

Vähän ennen puolta yötä katselin kallistunutta kuusta ja tuumailin " mitäs minä tuolle voin, ei muuta kun nukkumaan". Nukuinkin varsin hyvin ja nousin aamukuudelta. Ajattelin, että kun yöllä ei ole kolissut, niin pystyssä tuo kaiketi on. Aamu oli jälleen tuulinen. Kiristelin yön aikana löystyneitä tunkkeja. Varmuuden vuoksi, vaikka tiesinkin, ettei niistä kovin suurta apua ollut. Miehet tulivat yhdeksän jälkeen kuten olivat luvanneet. Mikä parhainta, puu oli edelleen pystyssä. Itse jouduin lähtemään töihin. Kaatajat totesivat, että hieno juttu, tiellä olisit kumminkin. Naapuri olikin sitten kuvaillut ja seuraillut miesten touhuja. Eläkeläisellä kun tuota tarmoa on, noissa asioissa. Puu karsittiin pystyyn ja pudoteltiin pölleinä alas. Ainoastaan tyvestä jäi pidempi. Koko illan olen ihaillut työn jälkeä ja hionut kirvestä halkomakuntoon. Niin ja kävin hakemassa takakauhan fordsonilla kasvihuoneelta. Nyt sillekin on käyttöä. Pöllien kantamisessa.