A. Aallontien ajatelmia. Jokaisen blogikirjoituksen otsikkoa klikkaamalla tekstiosan alaosaan ilmestyy mahdollisuus tykätä blogista tai kommentoida blogia.

1. kesä, 2020

Ensiksi edelliseen videooni viitaten terveisiä ”Vaki lukijalle”. On aivan totta, tuossa tulee makkarat huomattavasti parempia. Jostain syystä aidoilla puuhiilillä kypsentynyt on vain erilaista. ”Aitoja asioita”, kuten palstanikin. 

Nostin kytkintä talven jälkeen Haapsalon taidetakomolta ja otin vastaaan pestin Haapamäellä Vaissin tilalla. Tilalla oli tuolloin vielä omaa kaalinviljelyä ja siitoskanala. Tilalla oli useampia työntekijöitä. Siellä asuttiin ja saatiin talon puolesta täysi ylöspito. 

Ensimmäisen työpäivän jälkeen kokoonnuimme päärakennukseen , jossa isäntä piti esitelmän tilasta. Se oli hyvin estoton ja värikäs kertomus, piilotetuin sanankääntein heidän tilanpidon erinomaisuudesta. Poliittisesti väittäisin, että oltiin vahvasti äärioikealla. Tiesin, ettei pestistäni tulisi pitkäaikaista jo heti tuon illan jälkeen. 

Seurasin tarkasti maastullia ja avoimia työpaikkoja. Eräänä perjantaina sitten viulunkieli katkesi ja tein ratkaisun, joka olisi vaikuttava koko loppuelämääni.

 

 

28. touko, 2020

 

Katselin Jämin mökillä, että rautakankikin on tylsä tai sitten mies alkaa ikääntyä. Viikonloppuna kaivoin lapiolla muutaman metrin rännikaivon putkea piiloon. Se oli kolmen vuoden jälkeen alkanut sapettamaan, kun heitti vetensä terassin viereen ja tappoi siitä nurmikon. Ei heitä enää.

Pitkäaikainen haaveeni lähestyy maalia. Olen vuosikymmenet ajatellut, että vielä tartun moskulaan ja ahjo lämmittää rautaa. Kiinnittelin joku ilta pajavasaraa varteen uudelleen. Sen olen kuorma-auton vetoakselista itse takonut. Muutama varsitalttakin on tallella. Korpimökiltä löysin kahdet itse tehdyt pajapihdit. Koivuinen alasintukki kuivuu parhaillaan. Ennenkuin räkättirastas muuttaa, niin rautakankikin on terässä. Tylsä se oli. Ei mies

20. touko, 2020
18. touko, 2020

Elettiin syksyä 1984 ja olin muuttanut Virroille. Kurssipaikkana oli taidetakomo Haapsalo. Se oli juuri sellaista kurssittelua kuin olin pelännytkin. Takomolla oli intresseissä muuta kuin opetus, mutta jotain sieltäkin tietysti käteen jäi. Oppi ei koskaan ojaan kaada. Muutamat tuuliviirit, lyhdyt ja takkavälinesarjat elävät vieläkin elämäänsä. Tosin, itselläni ei ole ainuttakaan.

Paja opiskelu oli hyvin pitkälti kylmän raudan taivuttelua, joita sitten mig-hitsillä heppailtiin toisiinsa. Jokainen on joskus nähnyt hiilihangon tai löylykauhan varren, joka on väännetty korkkiruuville. Niissä ei minun mielestä paljon sepän taitoja vaadittu.

Kevättä kohden väki kurssilta alkoi kadota. Joskus luottamusmiehenä ollut kaveri masinoi epäuskoa porukkaan Haapsalon motiiveista. Hän oli ottanut kerrostalo yms urakoita rappukäytävien kaiteiden osalta. Näitä hommia oli ympäri suomen. Itse en niihin ehtinyt, sillä uudet tuulet kutsuivat. Myöhemmin Haapsalo oli televisiossa, jossa hän arvosteli ankarasti työvoimahallintoa jne… Kurssi oli keskeytetty, kun oppilaat lähtivät.

Olin kevään aikana taas vilkuillut MaasTullia. Siellä oli työpaikka tarjolla kohtuullisen isolle tilalle Haapamäelle. Tilalla oli kaalinviljelyä ja siitoskanala. Olin Petäjävedellä seuraamassa seppien suomenmestaruustaontoja, kun kyseinen isäntä ajoi paikalle varta vasten palkkaamaan minut töihin.

Näin lähdin taidetakomolta ja löysin itseni ”Juho maajussille morsian” Vaissilta

https://www.nauris.fi/maajussille-morsian-juhon-paatos-voi-estaa-rakkauden-en-nae-muuttamista-pois-vaihtoehtona

https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000006217280.html

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/1082acf1-abe2-46da-801d-c76ff0b0297c

https://www.vaissi.fi/tarina/