A. Aallontien ajatelmia. Jokaisen blogikirjoituksen otsikkoa klikkaamalla tekstiosan alaosaan ilmestyy mahdollisuus tykätä blogista tai kommentoida blogia.

8. syys, 2019

Vuosien tauon jälkeen piipahdin Vammalassa katsomassa, miten menee Zetor-Kynnön MM-kisoilla. Hyvin menee. Oli hienoa tavata vanhoja luottoystäviä, Markku, Eerikki ja Vesku. Sellaiset kerhon selkärangat.

Kilpailussa oli kaksi sarjaa, Zetorit ja sitten yleinen erikseen. Kyse oli veteraanikoneista.

Zetor-sarjan tulokset:

1. Matti Mikkola, Lempäälä          89,67   pistettä (poika)

2. Heikki Tenkanen, Loimaa         88,67  pistettä

3. Markku Mikkola, Lempäälä       87,67 pistettä (isä)

 

Kuvassa, Matti oikeassa laidassa ja isä Markku vasemmassa.

 

8. syys, 2019

Vesku pyörähtää tyylikkäästi Steyerillä.

8. syys, 2019

Tämä on tehokyntö kilpailusta, jossa vain nopeus ratkaisee. Ei kynnön laatu. Tässä kisassa ei voi häviöstään syyttää tuomareita. Kilpailua en henkilökohtaisesti arvosta. Vähän on niin kuin murrosikäisten peltoautokisat.

5. syys, 2019

 

Esikoiseni syntyi Selkämeren aluesairaalassa Kristiinankaupungissa. Asuimme Merikarvialla ja synnytykseen olisi kuulunut mennä Satakunnan keskus-sairaalan Poriin. Se vaan maineeltaan ei ollut kovin suuressa huudossa. Selkämeren aluesairaala oli edellä kävijä , sekä synnyttäjän, että koko perheen huomioimisessa. Sille tasolle ei ole  vieläkään synnytysosastot tainneet päästä tässä valtakunnassa. Pääarkkitehtina Kristiinankaupungissa oli synnytyslääkäri Guy Jungner, erinomainen mies.

Merikarvian kunta pyrki myöhemmin lopettamaan synnytysmatkat Kristiinankaupunkiin kustannussyistä. Raha puhui jo silloin, perheiden hyvinvoinnista viis. Tässäkään asiassa ei tullut annettua heti periksi. Äidit järjestivät mielenilmauksen ja yksi tuttu lehtimies teki varsin epämieluisan jutun kunnan toimista. Olin osaltani tätä junailemassa.  Kymmenkunta vuotta sitten olin syntymäpäivillä, jossa oli mukana tuolloinen Merikarvian kunnanjohtaja. Istuimme vastakkain ruokapöydässä. Hän ei minua muistanut, mutta kun virkistin muistia, niin johan muisti.

 

Ohessa linkki, jossa enemmänkin asiasta.

https://www.pohjalainen.fi/mielipide/kolumnit/olipa-kerran-synnytysosasto-1.196660

 

Ensimmäinen lapsi mullistaa koko elämän. Se on uusi, ennen kokematon juttu. Ravistelee myös parisuhdetta omalla tavallansa. Esikoiseni oli koliikkivaivainen, eikä nukkunut ensimmäiseen kolmeen kuukauteen juuri yhtään yötä. Rivitalokaksiossa elettiin kovia aikoja, kukaan ei nukkunut. Minkäänlaista tukiverkostoa ei ollut. Siihen ei auttanut muu kuin aika.

Tyttäreni oli ulospäin suuntautunut ja suhtautui varauksettomasti ihmisiin. Mieleeni on jäänyt kävelyreisu Jokioisilla, missä hän lyöttäytyi keskustelemaan erään mummon kanssa, siis ventovieraan. Siinä käytiin monet tärkeät asiat lävitse.

Karvian mummolassa hän myös vietti aikaa. Sieltä mieleen on jäänyt,  miten hän tohkeissaan selitti navetassa oloaan mummon kanssa. Hän oli istuskellut lypsyjakkaralla ja lauleskellut mummulle ja lehmille. Innoissaan hän myös kertoi, miten mummo oli antanut kolata lehmien ”kakkaa”. Suurimpia ilonaiheita oli myös muotinäytökset, mitä hän piti mummulle. Mummun niin alati muodikkailla vaatteilla.