A. Aallontien ajatelmia. Jokaisen blogikirjoituksen otsikkoa klikkaamalla tekstiosan alaosaan ilmestyy mahdollisuus tykätä blogista tai kommentoida blogia.

16. tammi, 2020

Talvella 1977 olin uuden asian edessä. 16- vuotiaan oli tiedettävä mitä elämässään aikoo tehdä. Haku ammattioppilaitoksiin oli jo talvella. Hukassa olin, kuten hyvin moni nuori tuossa iässä vielä on. Kaksi vaihtoehtoa alkoi kuitenkin hiljalleen hahmottua. Asentaja/koneistaja linjalle ammattikouluun tai maatalousoppilaitokseen tekniselle linjalle. Hain molempiin ja ja kumpaankin hyväksyttiin. Taas oli mietittävää, mutta maatalousoppilaitoksen valitsin.

Maatalousoppilaitos oli sisäoppilaitos, joten viikot asuttiin sisäoppilaitoksessa. Menon voi arvata, kun tuon ikäinen poikasakki oli kyseessä. Meno yltyi joskus hulvattomaksi. Etenkin silloin kun huomattiin, että alakerrassa asuva puutyönopettaja (”prontto”) olikin lähtenyt kotiin Kankaanpäähän yöksi. Paikkakunnan tytöiltä ei puuttunut seurustelukavereita ja jostain syystä he iltakävelynsä maatalousoppilaitoksen ohi suorittivatkin. Tangokuningatar Jaana Lammi asui kylän laidalla. Tuolloin hän oli teini-ikäinen. Myöhemmässä elämässä hänen kanssaan hetken seurustelinkin.

Koulun seppä piti pajan toimistossa Lapuan patruunatehtaan sivuosastoa. Hän uudelleenlatasi siellä omat ja hirviseurueen patruunat. Ruutia ja nalleja oli melkoiset pussukat. Erittäin turvallinen ja järkevä sijainti, pajan toimisto. Nykyään opettaja taitaisi tuollaisesta saada välittömästi lopputilin.

Sepän jäädessä kesälomalle keksimme välittömästi lataamon varaston. Parikymmentäsenttisen putken päät lyötiin littiin ja hitsillä vielä saumat päähän. Poralla reikä keskelle ja siitä putki ruutia täyteen. Iltasella menimme paikallisen tien varteen ja sijoitimme putken kiviaitaan ja sitten tulilanka palamaan. Itse seisoskelin risteyksessä noin sadan metrin päässä. Melkoinen jysäys ja ulina. Tunsin ilmavirran poskellani. Niin läheltä putki meni ohitseni lepikkoon.

Sepän tullessa lomalta töihin totuus valkeni varsin pian. Kloppilauma sai ankarat nuhteet ruutivaraston köyhdyttämisestä. Jouduimme tietysti puuttuvan ruudin korvaamaan. Sepän lataamotoiminta ei aiheuttanut muuta kuin, että ruutikaapin oveen tuli parempi lukko. Abloy.

JK. Tällä viikolla otettu kuva. Tuossa valkoisessa asuimme silloin. Koulua ei ole ollut enää pariinkymmeneen vuoteen.

30. joulu, 2019

 

Vuosi vaihtuu ja 2010- luku jää historiaan. Itselleni se oli muutosten vuosikymmen. Monelta osin astumista tuntemattomaan.

Viimeinen vuosi on ollut hektinen. Yksi hienoista kokemuksista oli, kun sain loppuvuodesta tutustua saksalaisiin maatiloihin ja lihantuotantoon. Töissäkin on tullut käytyä läpi kahdet yt-neuvottelut. Tämä on merkinnyt neljännesvuotta paineen alla olemista. Lopputilejä on jaettu. Hienoa on, että minulla maali häämöttää jo työelämässä. Pääsen rakentamaan sitä savusaunaa.

Tätäkin palstaa tulen pitäneeksi vuoden alkupuolella 8 vuotta. Saa nähdä meneekö 400 000 kävijää sivustolla rikki. Nyt on ollut huippuviikkoja, yli 2000 kävijää viikossa. Jos Luoja suo, niin jatkan näitä höpötyksiä tulevanakin vuonna.

 

Toivotan lukijoilleni Hyvää alkavaa vuotta 2020 !

28. joulu, 2019

 

Joulu siinä ehti jo mennä, mutta palataan hiemaan lapsuuden aikaan. Se oli joskus kuusikymmentäluvun alkupuolella, ensimmäisiä joulunajan muistikuviani. Sanoisin, että v. 1963.

Olin käynyt syksyn aikana useammankin kerran isäni mukana Kukkasmäen pajalla. Se oli siinä Nevalaan mentäessä heti oikealla puolen tietä. Siellä oli puusta ja nahkasta tehdyt isot palkeet. Niillä puhallettiin ahjoon ilmaa, jotta hiilet hehkuivat tulen palavan punaisesti. Näin rauta kuumennettiin muokattavaksi.  Sitä en tiennyt, että mitä siellä tehtiin. Muistan kysyneeni, mutta vastaus oli hieman epämääräinen.

Joululahjat olivat tuolloin tiukassa. Yleensä elintärkeitä pehmeitä paketteja. Sitä ei silloin itse tajunnut. Aattona pajan tuotos sitten minulle selvisi. Se oli pieni potkukelkka. Pieni pojan naskali pääsi kerralla amerikkaan, niin oli suu messingillä. Muistaakseni joulupukki sen toi.

Lapsuuden jouluja kun muistelee, niin täytyy vanhempia ja eritoten perheen äidin panosta ihmetellä. Tuon ajan mahdollisuuksilla, kohtuullisen suureen perheeseen tuli silti aina todellinen Joulu.

16. joulu, 2019

 

Olin työmatkalla Helsingissä. Mieleeni juolahti käydä ravintola zetorissa. Ruokailun yhteydessä voi harrastaa nostalgiaa, sillä ravintolassa on useampikin Zetor 25 traktori. Zetoreissa siellä on jo uuttakin historiaa. Muistaakseni Temmeksen Zetkajengi sai Helsingin zetor-reisullaan sieltä rikkoutuneen startin tilalle vaihdokin.


Pois lähtiessäni huomasin tupakkapaikalla zetorin. Kävin sitäkin katsomassa. Lampun lasit olivat poissa, kuvut ylöspäin. Niihin oli tumppailtu paperossia. Säleikön luita oli väännelty yms. Masinistilla alkoi keittää ja mittari nousi punaiselle. No selväähän tuo tietysti nykyään on, kaikki pitää hajottaa. Mikä kumma siinä on, että jos vaikka auto hajoaa tien varteen, niin se on syytä samoilla näkösillä siitä pois hommata. Seuraavana päivänä ei paljon haettavaa ole. Ei ainakaan ehjää sellaista.

Nyky maailman tavan mukaan palasin vielä sisälle ja esitin henkilökunnalle reklamaation zetorin kohtelusta. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun ei suurempaakaan asiaa tuolla hetkellä ollut.

9. joulu, 2019

Kotikylä siintää edessä, kaikki on mennyt hyvin tähän saakka, kunhan nyt vielä saadaan Zetor kunnialla alas trailerilta. Nostalgiset ajatukset valtaavat mielen, kun Tapio kääntyy kotiin johtavalle tielle. Vaimokin on saapunut ulos katsomaan ja se lämmittää kovasti Tapion mieltä, sillä onhan Zetor ollut viimeisen vuoden perheen yhteinen projekti.

Ilmassa on jännitystä, kun Tapio nousee kotipihallaan tuon uudestisyntyneen, vanhan palvelijan ohjaimiin. Käynnistys sujuu ongelmitta, rauhallisesti Tapio ajaa Zetorin alas trailerilta, vaihtaa isommalle vaihteelle, lisää hieman kaasua, kunniakierros pihamaalla voi alkaa. Ilme loistaa, suu on hymyssä, kun Zetor kaartelee tutulla kotipihalla. Kaikesta näkee, että Zetor isäntineen on saapunut kotiin. 

 

On varhainen Juhannusviikon aamu Tammelan Portaan kylässä, Hämeen Härkätien varrella. Tapio on herännyt jo varhain. Hän on nukkunut yönsä levottomasti. Vilkaisu ikkunasta ulos kertoo, että päivästä on tulossa erinomainen. On poutasää ja auringon ensisäteet siilautuvat kuusiaidan lävitse pihamaalle. Ulkorakennusten välistä näkyy viljapellon laineet aamuisessa tuulenvireessä. Aamukahvi on valmista. Tapio istuu pöytään, tuolle tutulle paikalleen. Ajatus harhailee menneille vuosikymmenille…

Viisikymmentäluvun puolivälin tienoilla oli sukuun ostettu Zetor traktori. Erikoinen peltotyökalu se ei ollut, mutta voitti kuitenkin hevosen ja lapiomiehen mennen tullen. Kuusikymmentäluvulla, ajan hengen mukaisesti Ferguson tuli taloon ja syrjäytti Zetorin. Talon nuori mies sai ajaa Zetorin latoon, sinne se neljäksikymmeneksi vuodeksi unohdettiin.

Tapio havahtuu, kahvi on kylmennyt mukissa. Tänään on se päivä. Vammalan Roismalaan, zetor-pajalle viety traktori haetaan kotiin. Valmistelut on aloitettu jo edellispäivänä, silloiin kuljetukseen sopiva traileri saapui. Huolellisesti Tapio on tarkastanut rengaspaineet, vetopään ja kantavien rakenteiden hitsaukset. Jarrutuskoekin on tehty. Mitään ei jätetä sattuman varaan.

Aamupäivällä matka kohti Vammalaa alkaa. Forssasta Tapio ottaa kyytiin tyttärenpojat Roopen ja Jeren. Zetor on ollut kunnossa jo parisen kuukautta, mutta Zetor-kärpäsen iskettyä Tapio on halunnut osallistua zetoristien mukana erilaisiin tapahtumiin. Samalla on tullut koeajot ajettua ja hankittua tarvittava tietotaito tuon menopelin käyttämiseen.

Puolen päivän tietämissä zetor-paja häämöttää. Kuljetuskalusto asetetaan paikoilleen ja trailerin lava lasketaan alas. Varmoin ottein Tapio nousee kuljettajan istuimelle. Ilmeessä näkyy jo vahvasti  omistajan ylpeyttä. Zetor käynnistyy nöyrästi. Peruutus trailerille ja sitten suoritetaan asianmukainen sidonta liinoilla, jotta yllätyksiä ei pääse tapahtumaan.

Matka jatkuu läpi Punkalaitumen, Kanteenmaan ja siitä Forssaan ABC:lle, jossa kuljetushenkilöstö tankataan.

Alkaa matkan viimeinen vaihe, Tammelan ja Saaren kansanpuiston halki Portaan kylälle ja kotiin…