A. Aallontien ajatelmia. Jokaisen blogikirjoituksen otsikkoa klikkaamalla tekstiosan alaosaan ilmestyy mahdollisuus tykätä blogista tai kommentoida blogia.

11. elo, 2022

Kankaanpään toripäivät olivat ennen vanhaan maan kuulut. Nykyäänkin kesäaikaan ja erityisesti kesä-heinäkuussa melko vilkkaat. Olen pitänyt tapanani poiketa kerran kaksi kesässä. En niinkään varsinaisten torien takia, mutta lättykahveilla.

Tälläkin kertaa sijoitin käyntini niin, että olin aamulla yhdeksän jälkeen paikalla. Siitä oli sitten hyvä jatkaa työmatkaa. Hiljalleen paikalle valui selkeästi eläkkeellä olevaa iäkkäämpää väkeä. Muutaman hengen ryhmiä oli juttelemassa torikäytävillä. Tuttuja oli löytynyt ja maailmaa ja yhteiskuntaa laitettiin paremmalle tolalle.

Ostin lätyn hillolla ja ”moottorikermalla” varustettuna. Kahvi tietenkin myös. Siinä syödessäni seurailin ympäristöä. Yksinäinen vanha herra saapui kahville. Vanhan tavan mukaan suorat housut oli puettu päälle ja jalkaan laitettu Pomarfinin nauhattomat. Harvakseltaan kulkevat ihmiset tervehtivät tuttujaan.  Vanhemmat tulivat aikuisen tyttären  (oletus) kanssa kahville. Selvästi tämäkin on perinne. Yksi pariskunta piti vakavaa neuvonpitoa siitä, mikä olisi hyvä pöytä nauttia näistä antimista. Ratkaisu löytyi loppujen lopuksi rouvan ehdotuksen mukaisesti. Yllätys 😊

Autolle kävellessäni vastaan tuli lisää torin ystäviä. Etukumarasta ja askelluksesta päätellen sinne oli kiire. Selvästi toripäivät on myös tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Jotain ehkä ostetaankin, tavataan tuttuja ja laitetaan asiat kuntoon. Elantonsa varsityöllä raapineille takametsien naisille ja miehille toripäivät on nykyihmisen ulkomaan matka.

29. heinä, 2022
29. heinä, 2022

On ollut kesäloman aika ja olen pitänyt myös sometaukoa. Mielekästä tekemistä on riittänyt. Vierashuoneen rakentaminen saunan yhteyteen on vienyt aikaani sen jälkeen, kun sain sähkömiehen paikalle. Johdot kun piti putkittaa ja jäivät paneelien alle.

Kävin myös Linnanmäellä yli neljänkymmenen vuoden jälkeen. Pitihän siellä kokeilla paikan hurjinta laitetta Taigaa. Siinä vaunun huippunopeus on muistaakseni 108 km/h. Kiskot vievät välillä pää alaspäin ja ne menevät kiertäen kahdeksan numerolle. Oli kyllä kokemus, tosin selkäni ei noista tykkää, sillä ristiselkään kohdistuu melkoisia nopeita heilahduksia. Jonot siellä olivat hirvittävät ja ihmisiä kuin muurahaisia. Samalla sain katsauksen tämän ajan maailmaan ja ihmisiin. Mielelläni tulin mökille takaisin.

Moottoripyöränkin hain naftaliinista ja hellepäivinä silläkin tuli pitkästä aikaa ajeltua. Opetella piti taas. Sen kanssa pitää olla koko ajan tarkkana. Autoilijat saattavat luulla yksivaloista mopediksi ja nykyisillä teillä on myös erilaisia monttuja ja röykkyjä. Suuriin virheisiin ei ole varaa, sillä se saattaa olla viimeinen. Tämän opetuksen sain jo nuoruudessani. Onneksi se onnettomuus ei jäänyt viimeiseksi.

Perinteiseen tapaan tuli oltua myös tangomarkkinoilla, jotka kahden välivuoden jälkeen jälleen järjestettiin. Olin yhteiskuvassa Helena Ahti-Hallbergin kanssa. Hän oli pari päivää seurannut koreografioitani. Rohkaistuttuaan hän tuli pyytämään minua syksyn TTK.hon tuomariksi. Valitettavasti jouduin kieltäytymään, sillä olisin syrjäyttänyt Jorma Uotisen ja sitähän en halua 😊

Ps. Ja tietty, mansikkahilloa tuli tehtyä

23. kesä, 2022

Juhannuksena saa oman maan uutta perunaa.

13. kesä, 2022