A. Aallontien ajatelmia. Jokaisen blogikirjoituksen otsikkoa klikkaamalla tektiosan alaosaan ilmestyy mahdollisuus tykätä blogista tai kommentoida blogia.

11. heinä, 2019

 

Perheessä oli alkanut uusi aika, esikoinen oli syntynyt. Kummiksi kutsuttiin veli vaimoineen. Sama, jonka kanssa maailmaa oli jo vuodet parannettu.

Veli, jonka kuoltua ei kukaan Masun perheestä ollut haudalla. Itsekeskeisenä ja omahyväisenä ihmisenä Masu ei käsittänyt, ettei hän veljelleen voi enää kiusaa tehdä. Ainoastaan syyttömälle leskelle.Itse henkilö ajattelee kenties tehneensä kovinkin miesmäisen ja suoraselkäisen teon. Päinvastoin, täysin selkärangatonta ja ainoa suuri asia on, oman henkisen maailman pienuus. Siinä omassa pienessä maailmassa tuo ehkä tuleekin jäämään elämän suurimmaksi teoksi. Surullista on, ettei henkilö itse tajua, eikä koskaan tule tajuamaankaan. Mikä pahinta, joskus nämä asiat siirretään myös jälkipolville.

Niin oli tämäkin kakkasangon vitsa katkennut ja Masu kylvänyt katkeraa vihaa ympärilleen sen verran paljon, ettei edes lapsi kumminsa haudalle mennyt. Veli olisi kyllä ollut halukas sopimaan eläessään, vaikka häntä oli käytetty Masun toimesta välikappaleena monien murheiden syntytarinassa.

Lapsen kanssa vierailtiin tiuhaan tahtiin Rappukoskella. Yksi varteenotettava syy oli tädin höllät kukkaronnyörit, kun tarve vain jotenkin koski lasta. Aina kun oma lompakko ammotti tyhjyyttään mentiin lapsen kanssa tädin luo. Vaivihkaa esitettiin omat tarpeet lapsen tarpeiksi, ja naama vinossa porattiin, ettei ole nyt varaa  hankkia. Lasta katsoessaan täti haki lompsansa ja lykkäsi tukun rahaa kouraan. Ellei rahaa ollut kotosalla, niin täti teki automatkan Fiatilla Prunnilan keskustaan ja pudotti rahat kirjekuoressa nuorenparin asunnon postiluukusta sisään.

Näistä lahjoituksistaan täti sitten soitteli sisarelleen eli Masun äidille, jota tällainen toiminta ahdisti syvästi.

Näin eleltiin muutama vuosi, sitten olikin isomman käännön aika. To be continued..

JK. Tarinan jatko syksyllä. Blogisarja jatkuu Pornaisten talon ostolla ja miten siihen saatiin rahat. Tarinasarja päättyy jaksoon "Vakuutusmies" 

9. heinä, 2019

 

Maatalouslomittajan työt jatkuivat Prunnilassa, muuton jälkeen. Rappukoskella käytiin rahaa vastaan tekemässä tädille ja hänen miehelle pieniä nimellisiä palveluksia.

Henkireiän toi matkat syntymäseudulle. Vanhemman veljen kanssa alettiin olla pikkuhiljaa niin kuin paita ja perse. Hänen rakennustyömaalla pidettiin talkoita, joihin tarvittiin sahtia. Sitä valmistettiin Ruotsinjärventiellä erään karjalaismiehen navettakeittiössä usean vuoden ajan. Jostain syystä sekin kakkasangon vitsa katkesi ja sinne ei ollut enää menemistä. Pontikkaa haettiin Suojärveltä, trahteerit olivat nestemäisiä, mutta iloista oli meininki. Ainakin nousuhumalassa.

Savua ja raunioita jäi jälkeen ja ikääntyessä nämä ominaisuudet, joista em. asiat johtuvat, tulevat vain vahvistumaan. Sen tulemme huomaamaan lähestyessämme blogisarjan loppua.

Setämiehen luona poikkeiltiin aina välissä istumassa könnäämässä. Laajoin kaarin sepustettiin Prunnilan kunnan ihmeellisyyksiä. Setämies töyttäsi pää kennossa touviin klapeja kesäkuumalla ja keitti pannukahvia amerikanvieraalle.

Perhe-elämä jatkui Prunnilassa ja oman muutoksen elämään toi perhetapahtuma. Perheeseen syntyi esikoinen. Lapsesta oli tuleva myös Rappukosken tädin silmäterä. 

To be continued

8. heinä, 2019

 

Maa oli alkanut polttaa Masun jalkojen alla ja olisi aika ottaa etäisyyttä hankaliksi käyneisiiin ihmisiin. Nämä  lähinnä kyselivät omien saataviensa perään. Elämän ensimmäiset "virhearviot" oli tehty, luottotiedot olivat menneet. Muutto tehtiin Prunnilan kuntaan, melkein toiselle puolelle maata. Sukulaiset ihmettelivät, miksi niin kauas. 

Asiaa tarkemmin tietäneet haistelivat jo silloin palaneen käryä. Prunnilan kunnassa, Rappukoskella asui myös Masun täti. Täti oli aikoinaan 1940 luvulla joutunut olosuhteiden pakosta luovuttamaan aviottoman lapsensa adoptioon. Sitä taakkaa hän kantoi sisimmässään kuolemaansa saakka. Tätä asiaa ei Masu, eikä muut sukulaiset tienneet. Se olisi kuitenkin tapahtuma, jonka avulla Masu tulevaisuudessa tietämättään ratsastaisi varsin menestyksekkäästi.

Masu vieraili vanhempiensa luona. Edelleen maailman miehen elkein sepustaen omaa erinomaisuuttaan maailman turuilla, vaikkakin isä kulmakarvojaan hieman tarinoille nostelikin.  Myös vanhaanpoikaan, setäänsä hän piti edelleen tiiviisti yhteyttä. Setä ei veljenpojan kommervenkeistä ollut tietoinen ja hyvässä uskossa kuunteli miten pojasta oli niin taitava supliikimies tullutkin. Sitä hänkin olisi tulevaisuudessa vielä katuva.

To be continued..

7. heinä, 2019

 

Nuoruusvuodet jatkuivat lekotellen. Kesät menivät ongella tai variksen pesillä keikkuen. Koulussa läksyinä oli paremminkin, laulua, liikuntaa ja edellisen päivän läksyt. Yksi koulureppu kesti koko kouluajan. Sen verran vähän sitä avattiin.

Peruskoulun yläasteen jälkeen opinnot eivät maistuneet. Jotenkin oli lusmuiltava ja saatava aika kulumaan, kun ajokorttiakaan ei vielä ollut. Kotonakin joutui väkisin jotain tekemään, ettei tullut makuuhaavoihin. Tuohon aikaan 16 vanha sai tehdä lomitustöitä, siitä ammatista muodostuikin vähäisen työuran huippu. Maatalouslomitus oli tuohon aikaan hyvää hommaa. Kaksi kertaa päivässä sai kilometrikorvauksen työpaikalle ja neljän tunnin työstä kahdeksan tunnin palkan.

Kotiolot alkoivat ahdistaa, mutta ajokortti toi siihen vaihtelua. Muutoin oli mukava elää vanhempien luona ja olla heidän ruokahuollossaan.

Muutto kotipaikkakunnalta pois toi laveutta ja suuruutta elämään. Autokaupoilla oli käyty Matti Koskisella. Masu oli maailman miehen elkein poikkeillut hankkimallaan autolla kotona. Sepustus oli valtaisaa, miten isossa maailmassa menee.  Ei aikaakaan, kun isä alkoi saada puheluja autokauppiaalta. Osamaksuerät oli jätetty maksamatta. Isää ahdisti, hän kun oli kuulu jämptiydestään, mutta ei hänen niitä kuuluisi maksaa.

Autokauppias oli pitkään piinannut isää soitoillaan. Tätä kautta äitikin sai kokea omat murheensa asiasta.

Alkoiko maa polttaa jalkojen, sillä muutto oli edessä. Suku ihmetteli, miksi sinne kauas Prunnilan kuntaan ? Totuus siitä siirrosta selvisi  tulevina vuosina. Suunnitelmansa oli siinäkin. To be continued..

JK. 8.7 lomittajissa oli myös säntillisiä , jotka pesivät pyykkiä ja siivosivat tai olivat heinäpellolla, vaikka se ei työnkuvaan kuulunutkaan. Näin tuli 8 h työaika täyteen. Jotkut remontoivat tilan koneita jne..

6. heinä, 2019

 

Johdanto

 

Miniblogisarja ”vakuutusmies” kertoo erään yli 50 vuotiaan miehen tarinaa. Hänen elämä on perustunut tietynlaiseen valheeseen. Ihmisten manipulointi, hyväksikäyttö, hallitse ja hajoita politiikka ovat olleet hänen ominta toimialaa. Lopullisesti kaikki "oman elämän  virhearvioinnit" tietää vain hän itse. Tarinat perustuvat tosiasioihin ja osin nähtyihin dokumentteihin. Nimet ja paikat ovat tietysti muutettu. Sarjan viimeisessä osassa selviää, miksi hänet yleisemminkin tunnetaan nimellä vakuutusmies. 

 

Tarina alkaa

 

Hän syntyi jossain suomalaisessa pikkupitäjässä kolmilapsisen perheen kuopukseksi, oli iltatähti. Isä oli antanut hänelle lempinimen ”Masu”, joka myöhempää elämää ajatellen oli varsin osuva.

Kummina oli naapurin Pöntys vaimoineen. Masun isä oli sanonut myöhemmin, että kyllä poika on kummiinsakin tullut, osaa valehdella yhtä uskottavasti. Perheen kuopus oli tietenkin lellilapsi, niinkuin yleensä. Hän kulutteli kesäisin aikaa syömällä jäätelöä ja juomalla limonadia. Kun muut sisarukset olivat heinäpellolla, hän keskittyi pajupillien veistelyyn ja kaaripyssyjen tekoon. Myös polskuttelu kavereiden kanssa lähijoessa oli mieleen, silloin kun muut pää märkänä helteestä ahersivat.

Koulunkäynti jäi perustasolle, mutta silti pojasta tuli perheen aarrearkku viisaudessaan ja tietämyksessään. Ainakin omasta mielestään. Tästä viisaudesta saivat nauttia, niin vanhemmat kuin sisarukset myöhempinä aikoina. Myös tädit ja sedät pääsivät osaksi tätä nautintoa.  To be continued...