A. Aallontien ajatelmia. Jokaisen blogikirjoituksen otsikkoa klikkaamalla tekstiosan alaosaan ilmestyy mahdollisuus tykätä blogista tai kommentoida blogia.

8. syys, 2021

Maalaispojalla,silmä ja ajatus lepää

8. syys, 2021

Viime viikolla tuli kuluneeksi 25 vuotta, tyttäreni, esikoiseni kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta. Kyseisellä viikolla muistot tulvahtavat mieleen hyvinkin tarkasti ja yksityiskohtaisesti. En niitä pelkää, ne tulevat ja jäävät jälleen kerran varjoksi ja minä suuntaan kohti uusia elämän muisteloja.

23. elo, 2021

 

Menneillä vuosikymmenillä, jos tilalta oli eläimet  poistettava läänineläinlääkärin määräyksestä, niin puhelin soi Ot-ryhmän lihatalossa. Yleensä kyseessä oli eläinsuojelutapaus. Työkaverini alueelta oli tällainen puhelu tullut ja elettiin aikaan 1990 alkupuolella.

Esimies määräsi hänet tekemään tilalle alustavan kartoituksen. Näihin ei menty yksin, sillä lähimuistissa oli tapaus, jossa kenttämies ammuttiin. Työkaverini oli muutenkin hieman arka, vaikka palvelusvuosia hänellä oli enemmän kuin minulla.

Tiedossamme oli, että kyseessä oli vanhapoika, joka eleli yksikseen. Hän oli kyläläisten mielestä jonkun verran omituinen. Työkaverillani ei ollut maatilasta, eikä sen isännästä tietoa. Kenttämiesten alueita muuteltiin ja lisättiin tuohon aikaan useasti johtuen jatkuvista yt-neuvotteluista ja lopputileistä. Siksi asiakastuntemusta ei monesti ollut.

Ajelimme työkaverini Saab 99 autolla kohti määränpäätämme. Noissa tilanteissa yleensä jännitys on suuri ja adrenaliini korkealla. Autossa oli hiljaista. Ajoimme aution oloiseen pihaan. Työkaveri totesi ” käy sinä katsomassa tuvassa, minä käännän sillä välin auton”.

Astuin vanhaan eteiseen, jossa näkyi märkiä saappaan jälkiä. Huhuilin isoon ääneen tervehdyksiä. Avasin keittiön oven ja työnsin sen jalalla auki, jääden itse kuitenkin eteisen puolelle kulman taakse odottamaan mitä tuleman pitää…

 

To be continued..

18. elo, 2021

Heinäkuussa 1985 olin ottanut vastaan nykyisen tehtäväni. Työalueeseeni kuuluivat Merikarvian ja Siikaisten kunnat. Tehtävän kuva oli SataHämeen Osuusteurastamon asiakkuuksien hoito ja uusien asiakkaiden hankkiminen. Asiakkaiden palvelemiseen kuului teuras- ja välityseläinten vastaanotto puhelimitse. Puheluja tuli melkein kaikkina vuorokauden aikoina kotipuhelimeen, kun matkapuhelimia ei silloin ollut. Teuraseläinten keräileminen otti työstä 2-3 päivää viikossa. Kahtena päivänä kiertelin vanhojen sekä mahdollisesti uusien potentiaalisten asiakkaiden luona.

Elokuussa teurastamon hankintapäällikkö järjesti Merikievarissa Sot.n hallintohenkilöille tutustumis tilaisuuden. Merikievari oli tuolloin varsin uusi paikka. Paikan isäntä Jouko Elevaarakin kävi esittäytymässä ja hieman kehumassa itseään, sekä paikkaa. Myöhemmin olin kyseisen herran kanssa yhtä aikaa synnytysvalmennuksessa. Hän ei tullut koskaan ajoissa paikalle. Molemmille syntyi esikoiset samana vuonna.

Hankintapäällikkö esitteli minut ja kertoi, että ”tällainen pojankloppi me tähän otettiin. Tuskin hänestä entisen veroista tulee, mutta katsotaan”. Hallintohenkilöt mittailivat nuorukaista, ainut huolenaihe oli, että pystynkö hoitamaan kahta pitäjää, kun ennen oli molemmissa oma asiamies.

Pian tilaisuuden jälkeen sainkin eräältä hallintomieheltä puhelun, hän pyysi käynnille maatilalleen. Jännitin kun ajelin kohti määränpäätä. Melko pian kun olin astunut tupaan isäntä sanoi, onko sinulla haalarit mukana? Sanoin, että on. Pueppas päälle, käydään navetalla, hän sanoi.

Navetan ovensuussa oli mulliparsi, isäntä laittoi köyden mullikan päähän ja sanoi, vierääs tämä pihalle. Kun saimme elikon pihalle, niin isäntä ilmoitti, että laitamme mullin lihoiksi ja lähti hakemaan pienoiskivääriä. Kun hän tuli takaisin sanoin, etten tuolla ampuisi, itse saat ampua, mutta hae minulle kirves varoiksi.

Isäntä ampui ja mullikka putosi polvilleen. Minä viimeistelin Billnäsillä niillä voimilla mitä 24 vuotiaalta nuorelta mieheltä löytyi. Niitä silloin löytyi. Verenlaskun tein puolitylsällä pellimoralla ja mullikka nostettiin etukuormaajalla roikkumaan.

Lähdin kävelemään autolle ja otin takaluukusta förkkelin (essu) ja oman puukkoni ja hiomateräksen. Ne olivat perua aiemmasta teurastamo työskentelystä. Tätä asiaa isäntä ei tiennyt. Yllätys olikin suuri, kun tottuneesti nyljin ja suolistin eläimen. Nuoren miehen kyykyttäminen oli epäonnistunut täydellisesti. Rahallista korvausta operaatiosta ei tarjottu, enkä sitä tietenkään olisi missään tapauksessa ottanutkaan, vaikkei tuo työnkuvaan kuulunutkaan. Ensimmäiset kannukset oli hankittu

13. elo, 2021

https://www.is.fi/viihde/art-2000008097462.html

Armi Aavikon muistavat kaikki ikäluokkani ihmiset ja hieman nuoremmatkin.. Hänet valittiin miss suomeksi 1977. Samana vuonna hän siirtyi Dannyn kanssa duona laulamaan. Kohu ja suosiokin  oli ajan mittapuussa valtaisaa. Tänä kesänä Armi on ollut jälleen tapetilla Yle.n kuunnelman Armi "Olin siinä välissä elossa" johdosta. Dannykin on avautunut ja kertonut, että hän olisi mennyt Armin kanssa naimisiin, mikäli Armi olisi täyttänyt muutaman ehdon. Luopunut juoppokavereista ja alkoholista. Oman kertomuksensa mukaan Armin uran päätyttyä hän oli tukena monin tavoin.Heillä oli suhde koko yhteistyön ajan, vaikka  Danny oli naimisissa Seppälän vaateketjun omistajan Liisa Seppälän kanssa. Heillä oli myös lapsia.

Tässä tuleee minun versio tapahtumista.

Armin sisko ilmoitti hänet missikilpailuun. Suureksi yllätykseksi Armi voitti kisan ollessaan vain 18-vuotias.  Danny oli tuolloin jo 32- vuotias kokenut viihdealan konkari. Jostain hänelle tuli ajatus, että miss suomi voisi tulla hänen kiertueelleen juontajaksi ja etsimään uusia missi kandinaatteja. Varsin pian ajatus jalostui ja Armi suoritti koelaulun Veikko Samulille ja Dannylle. Hiomaton, mutta aito. Olisi kuitenkin viihde- ja sitä kautta rahallinen arvo, jos Armi laulaisi jonkun kappaleen duona Dannyn kanssa. "Tahdon olla sulle hyvin hellä" kappale, siitä se lähti.

Pian Armi rakastui komeaan, pitkään ja hyvin käyttäytyvään Dannyyn. Oma poikaystävä oli saanut jo aimmin jäädä. Juuri Armin rakkauteen kumuloituu tämän jutun pähkinä. Danny tiesi, että lupailemalla avioliittoa, hän saisi Armin pysymään mukanaan kiertueilla niin kauan kun rahaa tulisi ovista ja ikkunoista. Mikäs sen parempaa, kun mukana olisi sekä huvi, että hyöty. Nuorta rakastunutta naista oli helppo hoopottaa.

Vuosien kuluessa Armi oppi ymmärtämään, että nämä lupaukset eivät koskaan toteudu. Parhaat vuodet olivat kuluneet avioliittolupauksen toteutumista odotellessa. Jäljellä oli yksinäisyys ja alkoholi. Ei puolisoa, ei lapsia. Vain menneen talven lumi nimeltä Danny.

Tässä kohtaa olisi viimein ollut toivottavaa, että Danny olisi kertonut asiat  niinkuin ne oli. Eikä enää höpöttänyt  iltapäivälehtiin tuollaisia lapsellisia tarinoita.