A. Aallontien ajatelmia. Jokaisen blogikirjoituksen otsikkoa klikkaamalla tekstiosan alaosaan ilmestyy mahdollisuus tykätä blogista tai kommentoida blogia.

2. huhti, 2020

Hattufriikki kun olen, niin on muutama tullut maailmalta kerättyä. Olin muuten jo nuorenakin.

2. huhti, 2020

Viime kesänä otin kesälomakorvauksen vapaana. Olen siinä elämänvaiheessa, että muutama vapaapäivä on rahaakin tärkeämpää . Nuorena perheellisenä, kun  lapset olivat pieniä, sellainen ei olisi tullut kysymykseenkään. Siltä osin perhe ja sen tarpeet menivät kyllä aina edellä. Hyvä niin, jälkeenpäin ajatellen monessa muussakin, olisi pitänyt perheen suhteen olla skarpimpi. No, turha porata, mennään eteenpäin. Nyt 2,5 viikkoa lomaa, melko päheetä sanoisi nuoriso.

Kuuntelin radiota, toimittaja sanoi kysyneensä kaikilta ”miten kuuppa on kestänyt tätä korona-aikaa ?" . Pysähdyin sitä ajattelemaan. Totta, saattaa monelle nykyään olla melko vaikea asia elämässä. Sosiaalinen elämä, ruokailut ravintoloissa, tapaamiset kahviloissa, elokuvat, konsertit, teatterit… Niitä ei nyt ole. Viikonloput pitää nyhjöttää kotona. Netflix ja Hbo.t on katsottu.Tosiaankin, kyllä se voi ahristaa. Mitä teet, katselet seiniä. Hulluus hiipii.

Mitä tekee meikäläinen, viimeinen mohikaani. Vetäytyy mökille. On kaikkea tehtävää. Luonto avautuu, kun avaa oven. Dexta ja Fergu käynnistyy ja polttopuita pitää tehdä. Jos korona iskee, niin menen vaikka konttien omaan vaalipiiriini tuon 100 km.

Tämä epidemia on tuonut hyvääkin. Nyt ei ole kiire mihinkään. Terveydenhuoltoala ja sosiaaliala kannattelee nyt omalta osaltaan tätä valtakuntaa. Siellä on kiire.  Kiitos heille.

24. maalis, 2020

 

Talven aikana rakentelimme Taunon kanssa ”baaria”. Hän joi termospullosta välillä kahvia ja polttelimme pilliklubia. Maistui karmealta. Sähkömiehen ohjauksessa vedin sähköjohtoja, hän sitten suoritti kytkennät. Kuuden viikon välein kengitin hevoset. Se oli raskasta, kun en kuitenkaan sen alan ammattilainen ollut. Pieni vahinkokin sattui, kun yksi luonnevikainen hevonen kiskaisi jalan pois juuri, kun naula oli mennyt läpi. Naula kävi syvällä lihaksessa. Veri lotisi saappaassa, mutta loppuun asti kengitin. Tuostakaan urheudesta ei mitalia myönnetty.

Toinen haaveri sattui keväällä, kun sahasin moottorisahalla yhdellä kädellä. Vasemmalla pidin puita ja saha pomppasi käteen, etusormeen. Ajattelin, että nyt meni sormi. Kaivoin savukkeen taskusta oikealla kädellä ja sytytin. Vasen käsi oli suorana ja koko ajan kuului tippuva ääni. Saappaan vieressä oli jo lammikko verta. Keravalla sitten kursivat sormen kokoon.

Kevään koittaessa palkat viipyivät yhä pidempään ja niistä piti soittaa useasti. Naapurin viljanviljelijä huollatti Fordejaan. Kävin katsomassa ja tarinoimassa. Tilalla oli myös 1963 mallin Super Major, jonka huoltomies oli aina myös huoltanut. Ajotunteja siinä oli hiukan yli 3000 h. Muistan, kun sanoin isännälle, että jos joskus myyt, niin soita minulle. Se päivä tuli, että hän minut lankapuhelimeen haeskeli. Lopputulema oli, että ajelin Parkanon rautatieasemalta Super Majoria kohti Kanttin kylää.

23. maalis, 2020

Olemme uuden ja tuntemattoman edessä. Jäljet ovat kauaskantoiset ja osasta tulee pysyvää. Aiheuttajan nimi on Korona.

Yrityksiä kaatuu ja elintasomme tulee väistämättä laskemaan. Nuorilla perheellisillä, joilla ei ole yhtään puskuria tilanne tulee olemaan vaikein. Tästä selvitään, mutta se ottaa aikaa.

Nyt on tärkeintä, että sosiaaliset kontaktit ovat kaikilla minimissä. Hämmästyttävää on ollut miten iäkkäämpi väestö on kapinoinut. He eivät ole ymmärtäneet, että järeämmät toimet ovat heidän ja erityisten riskiryhmien suojelemiseksi.

Sosiaalisessa mediassa eräs mummo valitti, ettei miehensä usko mitään. Hän ramppaa Abc.n wienerparlamentissa, eikä pese käsiään. Kohauttelee vain olkapäitään. Tämä on juuri sitä presidentinkin mainitsemaa urheutta, joka päättyy viimeistään sairas- ja kuolinvuoteella. Valitettavasti varsinainen tragedia voi koitui jonkun muun kohdalle, kuin taudin tuojan. Silloin on myöhäistä katua.

Omalta osaltani varsinaiset asiakaskäynnit päättyivät toistaiseksi viime viikolla. Pari yötä olin Raahessa. En ole ennen yksin vielä ollutkaan hotellin aamupalalla. Kokemus sekin. Nyt kirjallisia töitä ja jokunen pakollinen käynti. Sellainen on esim. maatilan yhtiöittäminen. Myyminen ja ostaminen ei onnistu asiakkaan kanssa, jota ei ole olemassa. Varmistan kuitenkin, ettei kukaan ole köhässä ja etten itsekään veisi mitään mennessäni.